Kahden kirjan loukussa

    Olen ensimmäisen kerran elämässäni kahden kirjan loukussa. Siis luen samanaikaisesti kahta kirjaa. Kumpaakin on suositellut minulle ystäväni, eri ystäväni – toinen toista ja toinen toista. Siksi kirjat ovat perin juurin erilaiset.

Kuitenkin minusta tuntuu, että ne täydentävät toisiaan. Ei aavistustakaan miksi, mutta sen ne kuitenkin tekevät.

 

Toinen on romaani, Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat. Se kertoo Afganistanista kuten hänen aiemmatkin eli Leijapoika (2004) ja Tuhat loistavaa aurinkoa (2008). Tai oikeastaan se kertoo afganistalaisista. Enempää en tässä sanoakaan.

Toinen lukemani on toista maata, supisuomalainen. Se ei ole romaani, vaan Jorma ”Hako” Ollikaisen Kelokämppä, novellikokoelma.

Tarkemmin sanottuna kertomus ihmisestä, Alpiinista, ihmisestä, jollaisia on ollut vain yksi. Se kertoo myös luonnosta, Lapin luonnosta ja sen ymmärtämisestä yhtä lailla kuin ihmisen ymmärtämisestä. Novellikokoelma…? Voi sen oikeastaan romaaniksikin luokitella, pienoisromaaniksi – joka tapauksessa mielenkiintoiseksi henkilökuvaukseksi.

MATTI