11. maaliskuuta 2013

Matildan viimeinen valssi

TAMARA McKINLEY
WSOY 2000, 466 sivua

Se vaan on niin, että Matildan viimeinen valssi on yksi parhaista - yksi parhaista minun lukemistani kirjoista. Se tarjoaa kaiken, mitä kirjan kuuluukin lukijalleen tarjota… mitä niitä tässä luettelemaan.

    Tämä kirja on sellainen, että kun sen on lukenut ja sulkee kannet, ei hetkeen voi liikahtaakaan. On ajateltava, mitä tuli luettua ja palauttaa mieleen mitä siinä tapahtuikaan – on vain oltava ja annettava mielen tasaantua, rauhoittua pienen hetken verran.

"...pieni hetki elämää", sanotaan laulussa. Pienet hetket ratkaisevat suuria asioita myös Matildan kohdalla – ne pienet hetket, joiden aikana tulee sanotuksi tai jättää sanomatta, ja ne hetket, joiden aikana hyvien tulee tehtyä hyviä asioita, pieniä tai suuria, ja pahojen pahoja tekoja, tai vielä pahempia.

McKinleylle tyypilliseen tapaan hän kertoo tässä ensimmäisessä kirjassaan suvun tai parin kohtalosta, löytää ihmisen sieltä ja toisen täältä, vie heidät seikkailusta ja kokemuksesta toiseen kunnes heillä on yhteisiä salaisuuksia, joita ”kohtalo” sitten ratkaisee.
McKinley on pohjimmiltaan romantikko. Vai onko sinun mielestäsi? Siitä huolimatta hän osaa tuoda lukijan eteen Australian karuuden ja kauneuden sekä ihmisten hyvyyden ja pahuuden uskomattomalla tavalla. Hän osaa asettaa lukijan elämään mukana kirjan tapahtumia.
Matildan viimeinen valssi kertoo nimensä mukaisesti Matildan elämän vaiheet 14-vuotiaasta tyttösestä suuren lammasfarmin omistajaksi. Orpokodin kurimuksesta kirjailija ottaa mukaan pienen Jennyn ja kietoo hänen kohtalonsa Matildaan farmeineen ja valsseineen.
Kuten sanoin, kirjan loputtua on vielä sulateltava hetken verran Matildan ja Jennyn elämän käänteitä.

MATTI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti