29. syyskuuta 2012

Kun kyyhkyset katosivat


SOFI OKSANEN
Like 2012, 361 sivua

Kirja on kertomus Viron vaiheista alkaen vuodesta 1940 vuoteen 1966, ensin Neuvostoliiton, sitten Saksan joukkojen alaisuudessa hieman yli kaksi vuotta, jonka jälkeen N-liitto otti vallan ja piti sitä hallussaan vuoteen 1991 saakka. Neuvostoliittohan meni Viroon oman selityksensä mukaan virolaisten sitä kovasti anellessa. Tämä käsitys tuntuu olevan Venäjällä vieläkin vallalla, löytyyhän niitä uskovia täältä Suomestakin.

Kirjan päähenkilö Edgar Parts (saksalaisten aikaan sukunimi oli Furst) on varsinainen takinkäännön mestari, pulpahtaa aina pinnalle, vaikka valta vaihtuu. En muista näin ikäväntuntuista kirjan päähenkilöä missään kirjassa ennen tavanneeni.
Edgar joutuu kyllä saksalaisten vallan jälkeen joksikin aikaa Siperiaan korkeakouluun, mutta palaa entistä nöyrempänä ja oppineempana takaisin "konttorin" (KGP) palvelukseen. Kirjaa lukee kuin jännitysromaania, siksi en paljasta juonta enempää - jospa joku haluaa sen lukea.

Hyvän kirjan luettuaan jää aina miettimään sen sanomaa. Jälleen kerran paljastan pääni ja kumarran syvään edellisen sukupolven kunniaksi, kun he tappelivat ratkaisemattoman 1937-1944 maaottelussa Neuvostoliittoa vastaan. En halua edes kuvitella, mikä olisi tilanne, jos ko. ottelu olisi päättynyt toisin. Tämän kirjan luettuaan tyhmempikin sen varmaan tajuaa.

Kävin myös katsomassa Oksasen Puhdistus-kirjasta tehdyn elokuvan. Naisiin kohdistuva väkivalta tulee siinä silmille vielä rajummin kuin kirjassa. En suosittele herkkätunteisille kaunosieluille. Se on raju, karmea, hirveä, jne. Se on koruton kertomus siitä, miten diktatuurissa eletään.
Elokuvan ohjaus (Juhan poika Antti Jokinen) on mielestäni ihan hyvä, samoin pääosan esittäjät.

ESKO

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti