6. maaliskuuta 2012

Berliinin peli, Meksikon erä, Lontoon ottelu

    Tässä kirjoituksessa käsitellään kaikki kolme otsikossa mainittua kirjaa.
      
   LEN DEIGHTON
     

   Berliinin peli
   WSOY 1985, 335 siv.

   Meksikon erä
   WSOY 1986, 416 siv.

   Lontoon ottelu
   WSOY 1987, 445 siv.

Deightonin vakoilutrilogia kuvaa kylmän sodan (1970-luvun) aikaisia tapahtumia. Ero hurjimpiin vakoilujuttuihin, esim. James Bond -tarinoihin, on kuin yöllä ja päivällä, eli tälläistä se olisi voinut olla todellisuudessa.
Ruumiita näissä ei synny tusinoittain, tosin niitäkin tulee, mutta kohtuullisessa määrin. Jännitystä voi rakentaa ilman väkivallalla mässäilyäkin, näissäkin tarinoissa sitä on sen verran, että kun kirjan aloittaa niin on pakko lukea loppuun, että tietäisi kuinka siinä käy.
Deightonin kirjoissa on paljon yhteistä toisen vakoilukirjallisuuden mestarin John le Carren kanssa. Näissäkin kirjoissa asioita ratkotaan enemminkin älyn kuin nyrkkien ja aseiden kanssa, erona Carreen verrattuna on, että Deightonilla on enemmän kirjoissaan rakkausjuttuja ja niistä aiheutuvien ongelmien selvittämistä.

Trilogian juoni yksinkertaisuudessaan on seuraava: Englannin tiedustelupalvelun MI6:n agentin Bernd Samsonin vaimo Fiona, joka on myös saman tiedustelupalvelun töissä sellaisessa asemassa, että pääsee käsiksi salaisiin tietoihin, loikkaa kilpailevaan firmaan eli neukkujen leiriin. Tämän seurauksena mieskin joutuu epäiltyjen kirjoihin. Yhtäläisyys Carreen on myös, että kapuloita brittien vakoilun rattaisiin heittelevät myös erilaiset oman puolen toimijat.
Historiallista totuutta näissä loikkausjutuissa on enemmän kuin siteeksi, 1950-60 -luvuilla englantilaisia korkeissa asemissa ja yläluokkaisen taustan omaavia loikkasi neukkuihin. Suomenkin kautta loikki kaksi englantilaista Moskovaan. Nämä herrat tekivät käänteiset “Nalle Wahlroosit”. Nallehan kuului hurjassa nuoruudessaan taistolaisiin mutta palasi, kuten kaikki tiedämme omiensa pariin.

Järvenpäässä menee em. teemaan kuuluva elokuva, le Carren mestarillisen romaanin Pappi  lukkari talonpoika vakooja -filmatisointi. Kävin katsomassa. Kirjan tapahtumia on jonkin verran muutettu, kohtalaisesti tehty, ei kuitenkaan kirjan tasolle yltävä.

ESKO M.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti