HENNING MANKELL
Otava 2011, 400 siv.
Henning Mankellin Likainen
enkeli on hyvä kirja. Se kertoo nuoresta, juuri naiseksi kasvaneesta korven
tyttärestä ja vajaasta kahdesta vuodesta hänen värikästä elämäänsä. Tänä
ajanjaksona hän ehtii käyttää viittä eri nimeä, kärsiä puutteesta ja nauttia
loisteesta, nähdä ympärillään kurjuutta ja kuolemaa sekä toimia auttajana.
Vuosia sitten luin useitakin
Henning Mankellin Wallander -romaaneja. Kun isä Kurt W jäi eläkkeelle etsivän
työstään ja pääosaan siirtyi hänen tyttärensä, kirjat saivat minulta jäädä. Nyt
törmäsin täysin erilaiseen Mankelliin. Kuten sanoin, Likainen enkeli on hyvä
kirja.
Se on dekkari – onko? Ei taida
olla. Vai onko se elämänkerta? Se kertoo 18-vuotiaasta Hannasta, jonka äiti
rakastaen mutta pakon edessä ajoi pois kotoa. Hannasta, joka nälkää näkevästä
Ruotsista pelastautui laivalle kokiksi, karkasi joka suhteessa mustaan Afrikkaan
rikastumaan prostituoitujen keskuudessa, ei itse sellaisena vaan ilotalon
alaisiaan puolustavana emäntänä, ja katosi.
Entä ne nimet, viisi erilaista.
Lopussa musta ystävä sanoo: ”Minulle sinä olet Ana Negra.”
Musta Ana - siksi että hän oli
erilainen kuin muut, erilainen kuin muut valkoiset. Nyt hän seisoi laivan
reelingin ääressä, seisoi käsissään kaikki eri nimensä ja antoi niiden kadota
yksitellen yli laidan.
Kun kaikki Hannan uskomattomat
vaiheet on kerrottu, heittää Henning Mankell uskottavaksemme arvoituksen:
”Kaikki kirjoittamani
perustuu pohjimmiltaan totuuteen.”
Sen jälkeen seuraa puolitoista
sivua perusteluja, ja lopuksi aitoustodistus:
”Minun kertomukseni perustuu
siis siihen vähään mitä tiedämme ja kaikkeen siihen, mitä me emme tiedä.”
Kiitos Henning Mankell kirjasta!
MATTI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti